Ruokakaupassa 2015
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen väläytti elintarviketalouden toimijoille ruokakaupan viemistä tehokkaammin nettiin keskiviikkona Atrian tulevaisuusseminaarissa. Aivan kuin hän olisi lukenut ajatukseni - noin puoli vuotta sitten.
Totta puhuakseni ruokakaupassa asiointi on kotityö ja suurin piirtein yhä hauskaa kuin siivoaminen tai tiskikoneen täyttäminen, sillä erotuksella, että siivottomassa kodissa voi vähän aikaa elääkin, mutta ilman ruokaa eläminen on melko hankalaa.
Tässäpä ajatukseni nyt. Millainen ruokakaupassa käynti on toivottavasti vuonna 2015.
Keskiviikkona työmatkalla mieleeni tulee, että nyt voisin hoitaa nelihenkisen perheen ruokaostokset. Kirjaudun kännykälläni virtuaalisen ruokakauppaan ja saan näytölleni kolmiulotteisen kuvan ruokakaupasta, jossa voin joko nuolinäppäimillä tai ääniohjauksella kulkea eteenpäin. Kuljen hyllyrivistöjen välissä kuin oikeassakin ruokakaupassa ja poimin virtuaaliseen ostoskassiini hyvännäköiset tuotteet.
Olen tallentanut lempikauppiaalleni profiilini, jolloin virtuaalinen ruokakauppias tietää, että arvostan vähäsuolaisia, kuitupitoisia, kevyitä ja suomalaisia tuotteita. Ruokakauppiaani ehdottaa minulle sen päivän tarjouksia profiilini mukaan ja muistaa viikon perusostokseni kuten maitolitrojen määrän. Kerron myös, että haluaisin kokeilla Teresa Välimäen uusinta reseptiä, joka on Uusisuomi.fi:ssä ja haluan tehdä sen neljälle hengelle, joista kaksi on lapsia. Tällöin virtuaalinen ruokakauppiaani hakee reseptin netistä, laskee tarvitsemani määrät ja vie reseptinmukaiset tuotteet virtuaaliseen ostoskassiini. Kerron myös, että haluaisin tehdä jotakin hyvää päivällisruokaa lauantaina, kun anoppi tulee kylään, ja virtuaalinen ruokakauppiaani ehdottaa, että hän toimittaisi perjantaina tuottajalta saapuvaa tuoretta madetta.
Bussimatka kestääkin ruuhkassa hiukan pidempää ja haluan tutustua hiukan lähemmin lempituotteitteni valmistajiin. Valitsen virtuaalihyllystä tuotteen ja pyydän lisätietoja, jolloin näytölleni tulee tietosivu, josta voin nähdä videokuvaa tuotannosta, tarkkoja ravintoarvoja ja tietoja tuotteen ympäristövaikutuksista. Olen tyytyväinen, lempituotteeni on huolella ja eettisesti valmistettu ja lähetän tuottajalle kiitosviestin.
Kuulostaako utopistiselta? Kaikki tämä on teknisesti jo mahdollista. Netti on pullollaan erilaisia kauppoja, myös ruokakauppoja. Kiitos peliteollisuuden, kolmiulotteisen autenttisenoloisen näkymän saaminen kauppaan on vain rahakysymys.
Tuotepakkauksissa on jo yleistynyt RFID -koodit. Niiden avulla pystytään hakemaan esimerkiksi matkapuhelimeen tietoa EPC-tietoverkosta, joka tunnistaa tuotteen valmistajan, tuotetyypin ja sarjanumeron perusteella. Tietoverkkoon voidaan tallentaa tietoa niin tuotteen alkuperästä kuin ominaisuuksistakin ja vaikka kuvaa ja ääntäkin.
Ruuan osalta vain logistiikka on hankaluus. Tässä onkin paikallisten lähikauppiaiden ja lähituottajien rooli. Perheemme on pilotoimassa Espoossa niin kutsuttua Seulo-hanketta, jossa etsitään malleja tehokkaaseen ruokakassilogistiikkaan. Tilaamme sähköpostitse lähikauppiaaltamme ruokakassin viikoittain, jonka saamme kylmälaukuissa kuljetettuna kotiovellemme iltaisin. Tällä hetkellä meidän tulee olla kotona vastaanottamassa sitä, mutta hankkeen avulla pyritään kehittämään myös erilaisia teknisiä ratkaisuja, joiden avulla kuljetuslaatikot voidaan toimittaa oven ulkopuolelle odottamaan noutajaansa. Myös eri lämpötilan vaativille tuotteille kehitetään juuri niitä varten soveltuvia kuljetuslaatikoita.
Seulo-hanke on erinomainen, mutta hyvin alussa. Yllä kuvaamani virtuaalimaailma on vielä kaukana, mutta tärkein eli palvelu toimii. Saan viikon ostokseni kotiin ja pystyn käyttämään ruokakaupassa käyttämäni stressaavat tunnit lasten kanssa leikkimiseen. Kuljetuksesta maksamani hinta tulee ainakin osittain takaisin tarkemman ruokasuunnittelun avulla. Suunniteltu ruokaviikko on myös suoranainen ympäristöteko, kun ruokaa tulee heitettyä vähemmän pois. Hyvä puoli on sekin, ettei tule ostettua turhia herkkuja - huonompi tietysti kauppiaan kannalta.
Toivon kuitenkin hartaasti, että pääsen vuonna 2015 ostamaan ylimääräisiä herkkuja entistäkin helpommin, joten hyvät elintarviketalouden toimijat, it-ammattilaiset ja logistiikkakonsultit: Pitäkää antoisia yhteisiä palavereita.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Aivan kuin hän olisi lukenut ajatukseni - noin puoli vuotta sitten."
Täytyy omahyväisesti nokittaa: tai minun ajatukseni jo joskus muistaakseni kymmenisen vuotta sitten. Siitä asti olen tuskastellut, että miksei arjen kiirettä ja vaivaa helpottamaan kehitetä laajalti tarjolla olevia palveluita perinteisen ruokakaupassa käymisen korvaajaksi, kun kerran verkossa onnistuu moni muukin asia. Tuotteiden löytäminen ja vertailukin voisi olla ainakin osin helpompaa ja nopeampaa rauhassa omalta näytöltä kuin marketin tungoksessa. Muualla maailmassa tätä on jo jonkin verran kokeiltu. Haasteena silti tietysti on mainittu fyysisten tuotteiden logistiikan järjestäminen, johon pilaantuvat tuotteet tuovat vielä oman lisävaikeutensa. Yhdyn muuten toivomukseen, mutta toivottavasti ei tarvitse odotella vuoteen 2015...
Toivottavasti sinun ei tarvitse odottaa ihan yhtä kauaa kuin ennustit. Teknologia on saatavilla jo tänä päivänä. Asiakkaat vain ovat se este. Potki toki lähikauppiastasi ja kerro ideasi. Jos tarpeeksi suuri osa ihmisistä on kiinnostunut, haluamasi palvelut ovat saatavilla täydellisinä vuoden kuluttua. Yritykset kehittävät tuotteitä asiakkaiden näkökulmasta. Joskus asiakkaiden asiaakkaat voivat todella vaikuttaa. Kuvitele, tietoyhteiskunnassa ihminen voi saada jotakin muutakin kuin reaaliaikaisia kuvia big brother -kilpailijoiden vessakäynneistä.
Teknologia ei ole este, vaan ihmisten konservatiivisuus. Jos Verne pystyi ennustamaan tulevaisuutta yli sata vuotta sitten, eiköhän jokainen kotitaloudestaan vastaava tiedä, minkälaisia palveluita haluaa kauppiaaltaan. Näin insinöörinä esittämäsi ajatukset lämmittävät suunnattomasti. Ehkä jonain päivänä teknologia on sivuseikka, joka on valjastettu palvelemaan ihmisten tarpeita.
Toinen vaihtoehto on se, että suuruuden ekonomia jatkuu ja että jalattomien, miltei kädettömien passiiviväestöön kuuluvien on mentävä rollaattorilla markettiin, kun kotiavustajiin ei ole kunnilla enää varaa. Tätä varten kehitetään hytilisiä moottorollaattoria, joihin tankataan akkuun ydinvoimaa Olkiluoto-3:sta.
Kuntien uimahallit on tosin laajennettu kylpylöiksi eikä enää tarvitse kahta kertaa vuodessa lentää etelään, vaan yksi kerta riittää. Näin säästetään hiilidioksidia muodostumasta.
Ruoan arvonlisäverotuksesta ollaan luovuttu, mutta puolivalmisteilla ja valmisteilla on edelleen vähäinen arvonlisävero. Tämä siksi, että ihmiset opettelisivat jälleen kokkaamaan kotona ja välttämään lisäaineita. Valtion arvonlisäverotappiot katetaan ylipainomaksulla, joka on jokaiselle yksilöllinen painoindeksinsä mukaan.
Ylettömästä lihan syönnistä ja etanolin juonnista on luovuttu. Ne katsotaan epäekologisiksi ja hiilidioksidia lisääväksi. Muodissa ovat soijan eri jatkojalosteet, koska havaittiin, että on aivan turha ostaa eläinten rehua varten proteiinia Chicagon tavarapörssistä, koska naudanrehun ja sianrehun raaka-aineet voi syödä itse suoraan jossain muussakin muodossa kuin sikanautajauhdelihana.
Liikkuminen on harkittua ja painoindeksin mukaista ja jokaiselle on annettu suositusmäärä askeleita. Askelmäärää tarkkailee Polarin rannekello, joka on yhdistetty sosiaali- ja terveysyhtymän keskustietokoneeseen. Liian vähäisestä liikkumisesta tulee värinähälytys rannekelloon ja kunnan sosiaalijohtajan vihainen kuva, joka muistuttaa elokuvan Nykyaika seinälle tullutta vihaisen johtajan ilmettä tai Isoveljen kuvaa kirjasta 1984.
Geenimanipuloidun viljan jatkoksi saadaan geenimanipuloidut lehmät ja lopulta geenimanipuloidut kuluttajat. Kuluttajien fyysistä kokoa ryhdytään pienentämään, jotta pienempiä autoja ja pienempiä asuntoja voitaisin valmistaa.
Kaikki aatteellinen toiminta edellyttää sosiaali- ja terveysministeriön luvan. Vaarallisia aatteita sisältävät teokset merktiään kirjastoissa ja kirjakaupoissa sosiaali- ja terveysministeriön varoituslausella ja vahingollisten kirjojen lukemista pyritään säätelemään opetusministeriöstä valvomalla aateannostuksia. Erityisen suurta aateannostusta sisältäväksi katsotaan Friedrich Nietchen ja Pentti Linkolan ajatuksia sisältävät teokset sekä nationalismin kaudella kirjoitetut sotaa ja sankaruutta ihannoivat teokset, kuten Vänrikki Stålin tarinat tai Välskärin kertomukset. Myös kymmenet toista maailmansotaa käsittelevät kirjat on merkitty aatesäteileviksi ja siis sosialibyrokaattisen hyvinvoinnin vastaisiksi.
Korkea-aktiiviseksi aatteeksi katsotaan nuorsuomalaisuus, Remonttiryhmä ja SMP-läisyys. Jukka Tarkan, Risto EJ Penttilän sekä Risto Kuisman ja Urpo Leppäsen ajatuksiin saa tutustua vain värillisin aurinkolasein - J- Karjalaisen mustin lasein.
2030 on huomattu, että syöminen on turhaa, koska ravinteet voi tankata verenkiertoon letkulla. Hampaat kuluvat vähemmän eikä makuasioista tarvitse kiistellä. Syömisen ja tankkauksen välillä syötiin lähinnä astro-, kosmo- ja taikonauttiannoksia muovipusseista.
Ruokakaupan nettiyrityksiä on tullut ja mennnyt. Myynnissä on ollut pelkästään standardiruokaa, rehua, eläinruokatermiä käyttääkseni. On olemassa joukko ihmisiä jotka tyytytyvät tähän makunautintoon. Esimerkiksi Atrian Via- ja Ehta- ateriasarjasta tulee floppi. Normaalilla järjellä varustettu kuluttaja huomaa pikaisesti, mitä muuta ja parempaa samalla kilohinnalla saa.
Nattisafkaa tilatessa voi viimeinen käyttöpäivä olla juuri tänään. Ei voi muuttaa suunnitelmiaan tai suunnitelmien muuttuessa ruoka pitää roudata roskiin.
Logistiikka ei ole hankaluus mutta valitettavasti safkan himaan roudaaminen maksaa Maksaa se tosin itsellekin jos joutuu autoilemaan ruuan perään supermartketteihin kymmeniä kilometrjä nykyisillä bensan hinnoilla siihen käytetystä ajsta puhumattakaan.
Tärkeintä on se, että on itse logistisesti hyvin sijoittunut - työpaikka, kauppa, harrastukset, koulu jne. ovat optimietäysyyden päässä. Suurin ongelma on se, että se myös maksaa. Kyseisissä paikoissa sijaitsevat asunnot ovat kalliita.
On arvostuskysymys ja ennenkaikkea makuasia haluaako maksaa nettiruuasta vai kotona tuoreista elintarvikkeista valmistetuista safkoista. Saarioisten pizzan tai maksalaatikon lämmitys mikrossa ei kestä kauan, mutta mikä on silloin äidin tai isän viesti suomalaisesta ruokakulttuurista lapsille? On pelkästään mielikuvituksen puutetta jos ei itse pysty valmistamaan helppoa ja nopeata kotiruokaa. Miten tällaiset ihmiset sitten pärjäävät työelämässä jos pitävät perheensä pelkän rehun varassa?
Ruokakaupiossa stressaantuu koska markettien ruokaosastot ne ovat aivan liian suuria ja hakemaansa tuotetta saa todella hakea, parkkipaikoista puhumattakaan. Pienet ja kompaktit lähikaupat helpottavat ostoksia ja stressiä. Ihmiset, jotka ovat käyneet esim. Keski-Euroopassa tai Välimeren maissa tietävä ja tuntevatt asian.
Outi Toivanen-Vistillä on omat visionsa. Toivottavasti se ei ole kaikkien suomalaisten kuluttajien visio. Mikäli hänelle kotiaskareet tuntuvat ylivoimaislta, on parasta palkata kotiapulainen. Kunnon herrasväellä se on ollut tapana kautta aikojen. Money talks!
Itse toivon, että edelleen v. 2015 pääsen ostamaan tarvitsemani elintarvikkeet enintään puolen kilometrin päästä ja työhön, kakaroiden kouluun, terveyskeskukseen ja kirjastoon on matkaa enintään 2 km. On myös eduksi, että linja- ja rautatieasema edelleen sijaisisivat kävelyetäisyyden päässä.
Lukijalle herää varmasti mileen kysymys, mikä tämä ihmeellinen paikka on? Paikan nimi on vaatimattomasti Kerava.
"On arvostuskysymys ja ennenkaikkea makuasia haluaako maksaa nettiruuasta vai kotona tuoreista elintarvikkeista valmistetuista safkoista. Saarioisten pizzan tai maksalaatikon lämmitys mikrossa ei kestä kauan, mutta mikä on silloin äidin tai isän viesti suomalaisesta ruokakulttuurista lapsille? "
- Nettiruokakaupasta, tai ainakin täsä mainitsemastani Seulo-hankkeesta saa aivan tavallista tuoretta ruokaa, samaa kuin kaupassa on muutoinkin tarjolla, ei siis pelkästään eineksiä.
Ylipäänsä en pidä nettiruokakauppaa vaihtoehtona tavalliselle ruokakaupalle. Soisin että molemmat olisivat olemassa. Eri tilanteissa ja erilaisille kuluttajille pitää olla vaihtoehtoisia palvelumuotoja tarjolla.
Outi Toivanen-Visti
Käytännössä lähikauppa-ajatusta omassa viestinnässään propagoi suuruuden ekonomiassa jalkoihin jäänyt Siwa.
Omalta osaltani olen toteuttanut fantasiaasi tilaamalla makkaroita suoraan baijerilaiselta teurastamolta.
Teurastajamestari (ei siis mikään pelkkä kaupan lihamestari, vaan teurastuksen alalla saksalaisen ammattitutkinnon mestarin arvoisesti suorittanut) Bernhard tietää jo, mitä minä ja muut hänen asiakkaansa haluamme.
Hienoja nautintoja voi siis kokea, kunhan löytää kunkin alan ammattilaiset.
Päätteen luona kun istuu niin luulisi livekontaktin viehättävän ainakin jonkun kerran viikossa ostoksilla käydessä. Kun bussimatkakin kuluu läppäriä/puhelinta räplätessä.
Lihemestarin, myjän ja kassahenkilön ammattitaito voi tosin jäädä kiireen jalkoihin. Siksi maksan mieluusti hiukan palvelusta. Ja yritän heittää kassalla pienen kevennyksen tilanteen mukaan. Onhan se säälittävää tietenkin jos päivän ainoa kontakti on ostosreissulla. Parempi sekin kun ei mitään ?
Viimeksi Alkossa meni överiksi. Uusi mieskassa, oikein tyylikäs tumma nuori viiksiniekka. Vastasin tervehdykseen huolimattomasti; morjens söpöliini. "Mitähän jos herralle ei enää tänään..." Oli vastaus. Se siitä.
JoukoA
tässä mielessä vuosikymmenet aikaansa edellä. Niissä myös logistiikka pelasi, vain valikoima tietenkin oli rajallinen.
Pääongelmana ajatuksessasi tulee olemaan liikkeen sisäinen logistiikka, lienee aika vaikea korvata roboteilla tavaroiden kerääjät ja pakkaajat. Myös toimeksiantojen ruuhkautuminen saattaa olla ongelmana.
Mutta saahan näitä unelmoida. Tavarakeitaat olisivatkin sitten, ja niitähän jo onkin, entistä enemmän vapaa-ajanviettopaikkoja moninaisine palveluineen. Sukari kattaa kohta koko Suomen Ideaparkeillaan.
Aikajanne on liian lyhyt, etta sataisiin logistiikka toimimaan. Ensin pitaisi rakentaa oikeanlaiset kaupungit. Suomessa rakennetaan maata pitkin, kun pitaisi rakentaa ylos pain. Siis kaupunkeja, joissa olisi jattilaismaisia pilvenpiirtajia, sanotaan 500 m korkeita. Pienelle alalle mahtuisi paljon ihmisia. Talojen alakerrassa olisi ns. nettikaupat, joista tavara tulisi mainitsemalasi tavalla valituksi, mutta automaattinen varastojarjestelma toimittaisi tilatut tuotteet oikeaan osoitteeseen, jossakin talon ylemmissa osissa, missa asut tai olet tyossa.
sinäänsä ole mitän uutta. Tätä Netin kautta tilaamista resepteineen on ollut jo toistakymmentä vuotta tarjolla ja on yhä edelleen.
Ennenmuinoin aikana ennen kännyköiden- ja netin yleistymistä, mummo otti puhelimen kouraan soitti kauppiaalle tilauksensa, joka toimitti tilatut tavarat kotiin. Hankinnat kirjattiin tilille, joka kliirattiin kerran kuussa. Toisin kun luottokorttiyhtiöt, kauppias ei nylkenyt korkoja ja erillismaksuja, joka ostoksesta.
Netin kautta tilaamiseen liitty muitakin käytännön haasteita, joita on hankala ratkaista. Tuoretavaroita hankittaessa, asiakas haluaa monasti nähdä tuotteen ennen ostamista. Mikäli tilaus sisältää kuivatavaroita, ei tätä haastetta välttämättä ole.
Kaupassa käynti pullantuoksuinen voi monen mielestä olla mukava arkinautinto. Moni asiakas arvostaa henkilökohtaista kasvokkain asioimista kauppiaan kanssa. Tällainen "herkku" on katoavaa kansanperinnettä Helsingin keskustassa. Ajan henki on nyt markettien ja valmiseineden valtakunta, joissa tarjonta ja asiakkaat tungetaan samaan muottiin tehokkuuden nimissä. Itse vastustan tätä kehitystä kantamalla ruokaeuroni pienille erikois- ja lähikauppiaille.
Toinen perustaavaa laatua oleva haaste nettikaupassa on tavarantoimitus. Kuinka tulee toimia ellei asiakas ole kotona kun tilatut elintarvikkeet toimitetaan. Mihin lähetti jättää tavarat ja kuka kuittaa ne vastaanotetuiksi. Entäpä jos tuoretavara pilaantuu tai naapuri varastaa toimituksen, kenen on vastuu.
Ennenmuinoon kauppias tunsi asiakkaansa, mikä ei ole tilanne netistä tilatessa. Se tarkoitta käytännössä arkisen interktion katoamista ihmisten kesken. Yksilö muuttuu numerosarjaksi ja kuluutustottumukseksi nettikauppiaan tietojärjestelmässä.
Jos tätä asiaa ihan tosissaan halutan edistää, tulisi Postin ja kauppaketjujen löytää yhteistyön sävel asiassa. Ongelmana vain on ettei netistä tilaavat halua maksaa lisäpalveluista mitään. Kuka siis otta investoinneista koituvat kustannukset. Kas siinä kysymys, joka tulisi ensin ratkaista.
"Jos tätä asiaa ihan tosissaan halutan edistää, tulisi Postin ja kauppaketjujen löytää yhteistyön sävel asiassa"
- Olet juuri ongelman ytimessä. Logistiikka voidaan saada toimimaan, jos eri tahot tekevät yhteistyötä.
Tekniikan puolesta saattaa tuollainen tapa tehdä ruokaostoksia onnistua hyvinkin vuonna 2015, tai jopa aikaisemminkin. Asia mikä tässä yhtälössä askarruttaa on se että onko sitä kotimaista ruokaa silloin enää saatavilla, jos kotimaisuus tarkoittaa Suomalaista. Tuotteiden valinta ja tilaaminen ei liene ongelma tänäkään päivänä. Ongelma lienee kuljetus ja sen hinta. Jakelukaan ei ole ilmaista.
Tämä juttu olisi ollut ajan tasalla 1995. Sen jälkeen erilaisia ruokakaupan nettipilotteja on ollut pilvin pimein, kun on etsitty toimivia malleja. On osoittautunut, että ruoka on kenties vaikein artikkeli siirtää nettiin. Joskus ihmiset jopa haluaa käydä ulkona syömässä.
Nuo kommentit on hyviä.
jälleen kerran. Tuollaisen järjestelmän värkkääminen toimivaksi maksaa niin paljon, ettei muutaman asiakkaan takia siihen ryhdytä. Kotiinkuljetus helposti tuplaa ruokakassin hinnan. Käytännössähän se tarkoittaisi, että kaupan pitäisi parissa tunnissa myydä se sama, mitä koko aukioloaikana. Tuollaisessa järjestelmässä on lukemattomia kustannuksia lisääviä yksityiskohtia. Se mm. lisäisi henkilökunnan määrää ties kuinka paljon. Edes pikkukaupat maaseudulla, joissa kauppias itse toimittaa kotiinkuljetukset, eivät saa sitä kannattavaksi. Suuret kaupathan juuti tästä syystä ovat siirtyneet itsepalveluun.
Jos olet laiska niin mene ravintolaan syömään.
Itse asiassa luulen, että koko juttu olikin vitsiksi tarkoitettu. Vähän samaan tapaan kuin "informaatioyhteiskuntakin" on.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 16 kommenttia